OCD
Olka ja kyynärnivelten ongelmat ovat nostaneet mietteitä pintaan viime aikojen & aiempienkin tapahtumien suhteen rodussamme. Ja käsittääkseni myös muissa saksanseisojarodussa tapauksia tulee ilmi aika ajoin. Kun asiasta on kysellyt vanhemmilta harrastajilta/ kasvattajilta, voimme todeta että tätä vaivaa on ollut historiasta saakka aina, ja kaikissa eri maissa. Aiemman ajan erilaisen ongelmiin suhtautumisen/ tiedonpuutteen johdosta myös leikattuja koiria on käytetty jalostukseen. Mutta onko tilannetta voitu jalostuksella nykyvuosikymmeninä parantaa vai onko ongelma lisääntynyt? Esitetty kysymys jäänee varmasti arvoitukseksi, koska avoimuus/ yleinen suhtautuminen sairauksiin on aiemmin ollut erilainen kuin tänä päivänä.
Yksi pahimmista kuulemistani esimerkeistä OCD- rintamalla on Saksasta tuodun uroksen Don vom Dyckerlandin sisarussarja Saksassa. Pentueessa on 12 koiraa, joista 4 koiraa on alkanut ontua. Tämän seurauksena kasvattaja on kuvauttanut 9 pentua, joilla 7 on todettu OCD. Kasvattaja on kuvauttanut pentueen emän (OCD, ED ja HD free) ja aikoo kuvauttaa vielä lisää vanhempia koiria suvusta ongelman selvittämiseksi. Kasvattaja pyytää sivuillansa apua asiassa muilta kasvattajilta ja ihmisiltä joilla on OCD koiria rodussamme. Tarkoituksena hänellä on kartoittaa näin voimakkaasti puhjenneen ongelman perinnöllisiä syitä. Kiitokset tälle kasvattajalle avoimuudesta ja suhtautumisesta asian suhteen. D-pentueen tarinaan kasvattajan sivuilla
tästä.
Myös Donin omistaja kuvauttaa koiransa luuston tulevaisuutta ajatellen; onko Donillakin jotain kenties myöhemmin metsästystä haittaavia ongelmia luustossaan? Kuvauksessa selviää kannattaako Donin metsästyskoulutusta toivotuksi jahtikaveriksi jatkaa. Jalostukseen tästä koirasta ei luonnollisesti ole. Pelko asian suhteen käyttökoiran terveydestä on omistajalle aina raskas juttu.
Sairauden periytyvyyden kannalta on ”vaarallista”, että olkanivel ja kyynärnivelvammat eivät välttämättä oireile ainakaan ensivuosina, ja jos koira on kevyt/ vamma lievä, liekö koskaan? Näin ollen jalostuksessa voi olla tietämättämme sairaita koiria - tästäkin syystä tilanne voi levitä kerrotun pentueen tavoin räjähtämällä käsiin jossain vaiheessa sukupolvia – kun tätä seikkaa miettiessä on aika toden näköistä, että jalostuskäytössä on näitä sairaita oireilemattomia yksilöitä, onko vähän ”turhaa” ja ajan hukkaa miettiä ja etsiä kaukaa sukutaulusta, mistä kohdasta sukutaulua ongelma taustalta tulee – niin viisasta ei taida ollakaan joka sen tästä populaatiosta ilman vian geeninlöytymistä selvittää?
Mielestäni rodussamme olisi syytä vakavasti pohtia myös koirien etupäiden (OCD + ED) kuvaamista ennen jalostuskäyttöä ja lähteä tältä pohjalta parantamaan tilannetta! Lonkkavikaa väheksymättä, tuntuuhan vaiva koiran liikkumisen kannalta joskus jopa vakavammalta kuin esim. C-lonkat. Tähän usein kuultu vastaus, että ”helppo vika, kun sen voi hoitaa leikkauksella” ei riitä parantamaan tilannetta jalostuksellisesti. Tiedossamme on jo niin pahoja rikkoja etupäissäkin, että niitä ei ole voitu edes leikkaamalla korjata. Joku ajattelee, että sairaiden osuus on niin pieni, että ei siitä tarvitse huolta kantaa? Voisimme kuitenkin miettiä asiaa rotumme parhaaksi tulevaisuuteen tähyten siltä kannalta, että puututaan siihen käytössä olevin konstein jo ennenkuin vika on täysin hallitsematon?
Osa harrastajista ja kasvattajistakin eri maissa kuuluu välttyneen pitkän historiansa aikana kokonaan tältä vaivalta – se on onni, koska muuten vaiva olisi jo täysin hallitsematon. Mutta pitänee kysyä niin kuin Saunalahden mainoksessa, että mistä niitä senttejä sitten oikein tulee? Muualta maailmalta saadaan OCD uutisia/ huhujakin aika ajoin ja kotimaassa jalostustoimikunnan terveystietokannassa kun on kuitenkin useita useita kymmeniä ilmoituksia eri karvanlaadulla varustettujen, eri linjoista olevien saksanseisojien ED ja OCD –sairaista yksilöistä.
Kyynärnivelistä (ED) saamme luokituksen Kennelliitolta ja se tulee merkityksi koiran tietoihin jos kuvat sinne lähetetään. Käsittääkseni Kennelliitolla ei kuitenkaan ole määriteltyä luokitusta olkanivelten (OCD) analysointiin, joten siltä osin ainakin tällä hetkellä olkanivelten kuvien lukeminen jäisi kuvaavien eläinlääkärien kontolle? Luusto-ongelmiin perehtyneitä eläinlääkäreitä ei kuitenkaan joka puolella maata ole. Miten tämä ongelma olisi sitten ratkaistavissa siten, että saisimme puolueetonta ja uskottavaa tietoa jalostukseen käytettävien koirien etupäiden kunnosta – asiassa aihetta rotupaneelien ja jalostustoimikunnan mietittäväksi?
