Untitled Document

 

 

 

Untitled Document

 


kuvat/5900efbfa8b31.jpg
Katsotaan eteenpäin!



KATSOTAAN ETEENPÄIN!


Keskiarvo jalostuksessa

Käyttökokeet, ulkomuototarkastukset, terveystarkastukset, geenitutkimukset ja näyttelyt ovat tällä hetkellä luotettavin ja ainoa puolueeton sekä tilastoitavissa oleva tapa, joilla saamme tilastoitua faktaa jalostustyöhön ja koiraa hankkivalle isommalla otannalla. Ominaisuuksissa näkyy myös otantaa koirien luonteista. Ne ovat tietoa, joihin voimme nojata keskiarvoja mitattaessa, jonka kautta on mahdollisuus yhteistyössä pyrkiä koko rodun parempaan. Kasvattaja tietää koiransa ja koirakantansa, mahdollisesti linjansa tämän päälle yksilöinä, joka on se tärkein asia hankittujen ulkopuolisten faktatietojen lisäksi.

Aktiivisuutta tutkimuksiin terveyden ja kaikkien ominaisuuksien (metsästysominaisuudet, luonne, ulkomuoto) osalta tulee pyrkiä nostamaan roimasti, jotta rodun ominaisuuksien keskiarvolle ja nykyisille sekä toivottavasti myös uusille indekseille saadaan sellainen luotettavuus, että ne yhä paremmin palvelevat meitä työkaluina jalostustyössä. Tämä aktiivisuuden edistäminen on velvollisuus jokaiselle koiran omistajalle, kasvattajalle ja luonnollisesti rotujärjestölle. Tässä on tavoitetta meille jokaiselle! Kasvattajien joukosta tosin löytyy jo niitä joilla tämä asia on erinomaisella tasolla, onnittelut ja kiitokset heille!

Keskiarvotilastot eivät lakaise maton alle epäonnistuneimpiakaan pentueita. Pitää hyväksyä se, että epäonnistumisia tapahtuu. Täytyy muistaa, että myös sillä epäonnistuneella yhdistelmällä juuri minä kasvattajana olin vaikuttamassa rodun keskiarvon laskuun, hyvällä sen nousuun tai keskinkertaisella sen säilymiseen ennallaan. Vastapainona epäonnistumisilla on kaikilla myös onnistumisia, siitä syntyy keskiarvo!

Joskus puhutaan paljon negatiivisesti koirista, kasvattajista tai yhdistelmistä, joissa poiketaan tavanomaisista jalostuksen ihannetavoitteista tai keskiarvoista. Keskiarvon yläpuolelle tähtääminen tulee tietenkin olla kaikkien ensisijainen tavoite, mutta siitä poikkeamistakaan ei pidä tuomita. Myös kotimaassa Saksassa karkeakarvaisen saksanseisojan kasvatuksessa sallitaan keskiarvoista alaspäin poikkeaminen, mm. ulkomuodossa; rotujärjestön antama ohje on, että jalostustavoitteista ei tule poiketa koskaan niin, että kyseessä on metsästysominaisuuksissa olevista heikkouksista. Aika ankarasti sanottu, mutta huokuu sitä ajatusta, mikä käyttökoiran jalostuksessa on pidetty ja pidetään rodun kotimaassa yhä tärkeänä. Tämän jälkeen tulee metsästykseen sopivat luonne, sitten vasta loput seikat.

Useassa kohtaa VVD:n kasvatusta koskevissa artikkeleissa ja säädöksissä todetaan, että rodun ihanne, käyttötarkoituksen mukainen tyyppi myös ulkomuodossa tulee olla yksi kasvatuksen päämäärä. Samaan hengenvetoon myös aina todetaan, että karkeakarvaisen saksanseisojan kohdalla ei koskaan kuitenkaan kyseenalaista sitä, etteikö joskus erityisen tehokkaat koirat voisi näyttää myös vähemmän tyypillisiltä. Ja jos nämä epätyypilliset yksilöt osoittavat erityisen taitavuutensa metsästyksessä ja käyttöjalostuskokeissa läpäisemällä ne erinomaisin arvosanoin, se on esimerkki, että ne koirat ovat tarkoituksen mukaisia! Suoriuduttuaan testeistä reilusti yli keskiarvon, ne ovat aina tervetulleita myös jalostukseen.

Käynnissä on Suomessa jalostustarkastus ja jalostusrekisteriuudistuksen keskustelut. Jalostuskatselmus Junkkarikatselmuksen lisäksi
on mielestäni tervetullut.
Asia "jalostusrekisterikelpoisuudesta" on Saksassa ratkaistu hyvin yksinkertaisesti; VDD:n sivuilla pentueilmoituksesta käy aina ilmi yläosaan merkattavalla lauseella, ovatko molemmat vanhemmat läpäisseet jalostukselliset rajapyykit/ testit niin ulkomuodossa kuin käyttökokeissa vai eivät. Tämä on omiaan hoitamaan sitä, ettei karsinta ole liian kovaa.

Motto, päämäärä, johtolanka kasvatukseen edelleen on: "Durch Leistung zum Typ!! - Käytön kautta näyttöön!" Rotujärjestö on toiminut tällä periaatteella jo 100 vuotta, ja toimii edelleen! Arvokkaita periaatteita käyttökoiralle!



Yhteisiä asioita

Rotu ja tulevaisuus ovat meidän kaikkien yhteinen asia. Perinteisempien keskiarvoindeksien (käyttö, näyttö, terveys) luotettavuuden nostamisen lisäksi Geeni -tutkimustyö tarvitsee näytteitä koko ajan niin terveistä kuin sairastuneistakin koirista. Jokainen koira joka ei näytettä jätä, on mukana hidastamassa, ei edistämässä tätä osaa tulevaisuudessa. Tässä kohtaa olisi syytä tehdä meidän jokaisen ryhtiliike! Ilmoitukset, terveyskyselyt, tutkimukset ja geenitutkimukseen näytteiden luovutus koirastaan ovat myös niiden metsästäjien asia, jotka pidättäytyvät kokeista ja terveystutkimuksista ajatellen ettei heidän "reppukoirien" jutuille ole asiaan väliä. Kasvattajat ja harrastajat, aktivoikaa myös tätä osaa rotuun ihastuneista yhteisiin talkoisiin ainakin terveystutkimusten osalta, silloin olemme palvelemassa myös näitä reppukoirametsästäjiä, koska myös he ovat varsin arvokas osa rotujemme säilymistä.

Vaikka epäonnisen ulkomuoto tai muita virheitä sisältävän pentueen aktivoiminen on meille kullekin varsin haastavaa enkä ole onnistunut siinä itsekään, yritetään kuitenkin kukin osaltamme parhaamme. Ei siis ainakaan kielletä niitä omistajia menemästä tutkimuksiin tai kielletä lähettämästä tuloksia jotka tuntuvat epämiellyttäviltä. On päästävä sen yli että tulokset eivät aina ole sitä mitä toivomme. Sen jälkeen on helppoa ottaa vastaan kaikki tulokset ja käyttää niitä työkaluina. Jos pentuetta ei saa aktivoitua, on kasvattajalla silti itse mahdollisuus antaa tiedot kerhon tietokantaan siitä, mikä meni pieleen. Saatava tieto on paitsi kasvattajien, aina myös pentua etsivien etu!

Vaikkakin tiedämme, että kasvatus todella on myös muuta, kuin tilastojen tuijottelua, eivät mitkään tutkimukset ainakaan huononna rotukoirien ja niiden tulevaisuuden mahdollisuuksia hyvään käyttökoiran elämään vaan juurikin päinvastoin!


Kannatteleva kasvatusyhteistyö

Kasvattajayhteistyössä eri kasvattajien kanssa, jossa olen saanut olla mukana, saa olla kohtuullisen tyytyväinen saavutettuun aktiivisuuteen. Kun kyseessä on ollut useasti tuontikoirien jälkeläiset, saisi se aktiivisuus perimän selvittämiselle eri osa-alueille olla vieläkin korkeampaa. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, toivottavasti parempaan suuntaan.

Käyttöpuolella keskiarvoja vertaamalla rodun keskiarvoon voi olla tyytyväinen. Saksanseisojakerhon monipuolisuustyöryhmä on tehnyt jo ansioakasta työtä ja kehitystyö jatkuu koiriemme monipuolisemman testaamisen mahdollistamiseksi. Tämä multihunting -rotu taipuu moneen ja soveltuvat hyvin monenlaiseen jahtiin. Siitä osoituksena se, että myös tuontikoirien jälkeläiset sopeutuvat Suomen kaer- järjestelmään ominaisuuksineen, vaikka lähtömaassa pääpaino on testaamisessa laukauksen jälkeen olevassa toiminnassa ja meillä kokeissa juurikin päinvastoin.

Useissa tapauksissa vuosien varrella tuontikoirien kumppaneina olleet Suomessa kasvatetut koirat ovat antaneet oman panoksensa tulosten hyvään laatuun perimällään.

Osa näiden koirien soveltuvuudesta moneen on varmasti myös rodun koulutettavuuden ansiota.
Koulutettavuutta joskus väheksytään jalostukseen liittyvissä puheissa. Välissä sitä ihmettelen, kun kyseessähän on nimenomaisesti koulutettava metsästysrotu! Vaali ja arvosta jo tehtyä työtä eli sitä millaiseksi karkeakarvainen saksanseisoja on saatu jalostettua!!

Vahvistukseksi tästä lainaan esimerkin, erään arvostetun VDD toimihenkilön ja kasvattajan puheesta:

"Se on suuri piru, jos karkeakarvaisia saksanseisojia tulevaisuudessa kasvattaa yhä enemmän vain ihmiset, jotka eivät edes tiedä, miten ja miksi kouluttaa koira! Mitä tietoja he voivat jakaa uusille metsästäjille?"

Kyseinen lause on kuulemani mukaan lausuttu tilanteessa, jossa yritettiin vähäksyä koetuloksia kasvatuksessa ja väitettiin, että ne koetulokset ovat vain ihmisten/ ammattikouluttajien aikaansaamia, eikä niillä ole tekemistä jalostuksen kanssa. Vastaus tuohon väitteeseen saman henkilön suusta lopuksi oli kuulunut:

"Tiedätkö sinä miten ja millaisella työllä ja mihin tuloksiin nojaten tämä rotu on luotu!!!?? Hyvä ihminen, vaali ja arvosta sitä!"

Vuosia asiaa kyseenalaistanut henkilö on kuulemma tuon jälkeen opetellut kouluttamaan koiransa siten, että pystyy kasvattamaan karkeakarvaisia saksanseisojia ja opastamaan pennunostajia oikeaan suuntaan myös koulutuksessa, kuten asiaan kuuluu.



Rotujärjestön tuki & yhteisiä pelisääntöjä

Kasvattajien ja koiranomistajien omista ilmoituksista saadaan tietoa kasvattajille, ja sitä kautta kaikille pentuja tiedusteleville; nykyään on itsestään selvää että jokaisen kasvattajasitoumuksen allekirjoittaneen kasvattajan tulee kertoa yhdistelmän lähisuvussa olevat viat/riskit pentua häneltä hankkivalle. SSK jalostustoimikunnan kysely kasvattajille pentueen laadusta, astutuksen ja synnytyksen sujumisesta on hyvää tietoa tulevaisuuteen.. Sama koskee myyntihetkellä joko eläinlääkärin tai kasvattajan itse havaitsemia vikoja, jos niitä havaittavissa on. Myös näiden vikojen mahdollisista vaikutuksista jatkoon on hyvä keskustella.

Rotujärjestössä jaetaan samaa, kasvattajien ja koiranomistajien antamaa tietoa, mm. rotupaneelissa lukuina asioista kiinnostuneille. Rotupaneeli on avoin tilaisuus kaikille harrastajille ja kasvattajille, ja se on myös erinomainen paikka keskusteluun yhteisistä asioista huoline ja iloineen. Vuosittaiset kokoontumiset antavat suuntaa siitä missä on onnistuttu hyvin ja onko olemassa huolestuttavia ilmiöitä joihin kannattaa kasvatusrintamalla huomioida.

Pentua hankkiva on aina asiakkaan roolissa ja häntä pitää pystyä palvelemaan ja tiedottamaan rodusta sekä pentueen vanhempien suvuista niin luotettavasti kun se vain on mahdollista. Ihmiset ovat nykyään pentua hankkiessaan valveutuneita etsimään tietoa, jota saa rutkasti tietokannoista ja tilastoista sekä kerhon palvelusta. Tilastojen lisäksi rotujärjestön palveluiden ja avoimen kasvattajayhteistyön kautta tähän on mahdollisuuksia kaikilla, jotka haluavat tietoa hankkia. Kun kasvattajan tiedossa on kaikki saatavilla oleva tieto jo pentueen suunnitteluvaiheessa, niin vältytään jo useilta mahdollisilta jälkipuinneilta. Tietojen antamiseen Saksanseisojakerholle on sitoutunut jo erinomaisen hyvä määrä kasvattajia ja koirien omistajia mutta lisää tarvitaan!

Sama pätee tietenkin myös tietoa tuontikoirista. On luonnollista, että ulkomailta tuodun koiran taustat eivät ole likimainkaan niin hyvin selvitettävissä kun kotimaassa kasvatetun koiran tausta voivat olla. Juurikin tästä syystä tuontikoiran ollessa kyseessä, oli sillä kuinka komea kennelnimi tahansa, kannattaa muistaa, että kaikkeen kannattaa varautua ja antaa tästä vallitsevasta epävarmuudesta tiedon saannin suhteen tietoa myös pentua hankkivalle ja rotujärjestölle. Silloin odotukset ja tuleva eivät ainakaan ole niin suuressa ristiriidassa, että pettymyksien käsittelystä tulisi epäonnen kohdatessa mittasuhteiltaan kohtuuton.



Tulevaisuus ja esimerkki

Nykyisten harrastajien, kasvattajien ja yhdistysaktiivien esimerkki viitoittaa tietä tulevaan ja tuleville kasvattajille ja harrastuspolville. Ei ole yhdentekevää millaisen esimerkin annamme jatkoon. Vältetään olemasta tulevien sukupolvien kasvatustyön ja kehityksen jarruna. Pyrkikäämme osaltamme auttamaan heitä alkuun/ eteenpäin realistinen kuva kasvatustyöstä antaen. Opastetaan tulevia sukupolvia myös arvostamaan muita ja muiden mielipiteitä.

Kasvatustyön ylä -ja alamäkiä on koettu monen kasvattajan kanssa yhdessä. Onnistumisten lisäksi joukkoon on mahtunut myös mm. tapauksia, jolloin koirasta ei ole ollut siihen käyttöön mihin se on alun perin otettu. Näitä on pystytty yleensä käsittemään rakentavasti ja myös syitä on osattu pohtia yhdessä siten, että lakaisukone ei ole käynyt siivoamassa vain toisen osapuolen pöytää. Hyvä ilmapiiri harrastusporukassa ja kasvattajien kesken ovat tässä oiva apu sekä auttaa käsittelemään pettymykset paremmin.

Epäonnistumisien, epäonnen kohdatessa on kasvattajan tärkein tehtävä olisi kohdata asia realismin kautta ja pystyä käsittelemään asia mm. kasvattajaosapuolten ja myös pennunottajan kanssa hyvän hengen vallitessa. Kasvattajan vastuu ja sovitut korvauskäytännöt ovat tässä kohtaa merkittävässä asemassa ja näistä on syytä tietenkin sopia etukäteen kaupanteon yhteydessä.

Olen miettinyt joskus, että mistä näiden asioiden käsittelyn vaikeus joidenkin kohdalla voisi johtua. Tiedämme, että meistä kaikki kokevat epäonnistumiset eri tavalla, ja epäonnistuminen on aina pettymys ja se on ymmärrettävää. Purkautuminen täysin vääriin osoitteisiin on kuitenkin täysin turhaa. Joskus voi olla, että jos kokenutkaan kasvattaja ei pysty käsittelemään pettymyksiä kasvatustyössä rationalistisesti, hänellä voi olla epätotuudenmukaiset tavoitteet/ odotukset kasvatustyötään ja olemassa olevaan faktatietoon nähden epärealistiset ajatukset myös tulevasta. Sama koskea myös koiraa hankkivaa. Jos pennunottaja ei ole pystynyt käsittelemään kohdalleen sattunutta pettymystä rationalistisesti, voi pennunottajalla olla epätotuudenmukaiset odotukset tai/ja liian vähän tietoa koiran hankkimiseen liittyen.

Harrastuksessa tulee olla iloinen ja avoin asenne. Muiden arvostaminen ja yhteishenki ovat asioita, jotka tekevät harrastuksesta mielekkään. Kaikilla meillä riittää oppimista usealla saralla ja aina on parannettavaa. Valmiiksi ei tulla koskaan, ei ne koiratkaan. Yritetään olla edistämässä harrastuksen mielekkyyttä myös jatkossa!


KATSOTAAN ETEENPÄIN!!!
14.5.2018

Memmu















































































kuvat/4495d0ad140e0.jpg
kuvat/4495d0ad15857.jpg
kuvat/4495d0ad16dd0.jpg
kuvat/4495d0ad17f6f.jpg
kuvat/4495d0ad19109.jpg
kuvat/4495d0ad1a0a1.jpg
kuvat/4495d0ad1b043.jpg
kuvat/4495d0ad1bfe6.jpg
kuvat/4495d0ad1cf87.jpg
kuvat/4495d0ad1df2b.jpg