Kotona asuvina jahtikavereinamme on tällä hetkellä kaksi karkeakarvaista saksanseisojaa; 2020 syntynyt mustapäistärikkönarttu Susisuon Babitzin Muska ”Muska” ja 2023 syntynyt Brunntytön Rietas ”Armi”. Yhteistyökoirina käytettävissä jalostukseen tällä hetkllä on FI KVA Brunontytön Louhi (om. Samuli Kylmäoja) ja saksantuonti, sekä saksassa HZP -kokeen suorittanut Ulme vom Jura-Grund (om. Jari Vihersalo).
KOIRIA AIEMMILTA AJOILTA
Edesmenneitä koiria aiemmilta ajoilta.
Jätti jälkeensä mm. kaksi kva koiraa. Isän sanojen mukaan koira jota ei koskaan enää ole, eikä tule…
Jahtikoira ja periyttäjä mitä parhain..
Omaa emälinjaa, eli ”vanhan Tuijan” alta olevan kva Nanan pentu, kisaili mukana monessa, oli kauniskin. Jätti jälkeensä mm. 4 voi -luokkaan noussutta koiraa…
Edelleen omaa emälinjaa ”vanhan Tuijan” alta olevan kva Tellen pentu.. Tässä koirassa oli ainesta ajurina – ura jahti ja koekoirana päättyi liian varhain, narttu menehtyi 5 vuotiaana – loukkaantui kokeessa (pää jäi rattaan alle) niin pahoin ettei pystytty auttamaan.. Jätti jälkeensä mm. yhden KVA koiran…
Osaomistuksessa ollut narttu jonka alta otettiin kasvamaan.
Tämän nartun selkänikamat luutuivat yhteen ja sen taival päättyi siten jo nuorena…
Odotettu paluu takaisin omaan narttulinjaan.. Kolmannesta polvesta löytyy jälleen ”vanha Tuija”.. mutta miksi parhaat lähtee liian varhain – vatsasyöpä vei tämän erinomaisen koiran jo 5 vuotiaana. Tuijan alta jäi kasvamaan sitten nykyinen yllä koirissa esitelty hupakko Brunontytön Leija…
Iitu oli se minun ensimmäinen seisoja, pirteä, alykäs ja riistaintoinen narttu. Jalostukseen sitä käytettiin kerran, pentueeseen tuli kohtuullisen hyvää käyttöverta, mutta myöhemmin Iitu osoittautui epilepsian kantajaksi – jätti tätä kovin ikävää tautia myös jälkeläisiinsä sekä sairastuneiden koirien että myöhemmin todettujen kantajien muodossa…
JUNO-JUHEKIN IRAZU ”Eppu”
6.6.2008 vanha ukko, lähes 12 ikävuoteen ehtinyt tolleriuros ”Eppu” saatettiin sinne missä sen on nyt parempi. Alkutalvesta 2007 Epulle puhkesi vanhuusajan epilepsia, eikä kohtausten kurissa pitäminen onnistunut. Vielä viime kesänä niin pirteän ukon, sairaus heikensi nopeasti.
Eppu, hurmasit elämäsi aikana älykkyydelläsi ja vahvalla tahdollasi monet ihmiset ja laumamme karkkarityttöjä kohtelit gentelemannin tavoin.
Nyt olet siellä missä kokit ovat anteliaita, kepinheittäjän käsi ei väsy, vedet ovat aina uintikelpoisia, luut ovat lihaisia ja saat ottaa päiväunet rauhassa kohtauksien tuloa pelkäämättä.
Kerjää ukko taivaan keittiössä, siellä herkkuja riittää – sinua ei pysty vastustamaan senkään paikan kokki. Olit suuri ilo meille – ja monelle muulle.
