Päätös ottaa seisoja…

Jos olet tehnyt päätöksen ottaa karkeakarvainen saksanseisoja, on syytä varautua siihen että seisova koira on aikaa, rahaa ja kärsivällisyyttä vaativa metsästyskoira. Parhaimmillaan se on hieno ja monipuolinen, luotettava metsästykumppani, joka tarjoaa sinulle veriä kuohuttavia kokemuksia läpi elämänsä.

Kasvattaja – mihin voin vaikuttaa…

Kasvattajana minä haluan tehdä pienten metsästyskoirien alkujen taipaleen ja yhteistyössä pennun ottajan kanssa koko elämänkaaren mahdollisimman mukavaksi.

Kasvattajana voin vaikuttaa paljon siihen, mitä kokemuksia tarjoan siinä kahdeksassa viikossa pennuille ennen uuteen kotiin lähtöä. Voin vaikuttaa siihen, millaisella nartulla pennun teetän, millaisen uroksen nartulleni valitsen. Vain minä vaikutan siihen, että koirani voivat hyvin. Loppupelissä ovatpa tulokset kokeista ja näyttelystä kuinka hyvät tahansa, vain minä tiedän, että onko narttu jolla kasvatan jalostukseen kelpaava. Minun tulee harkita sen taustojen, ominaisuuksien, terveyden ja luonteen olevan sellaisia, että jälkeläisten tuottaminen sillä on järkevää, koska tunnen koirani parhaiten. Minä voin vaikuttaa siihen, millaiseen kotiin koira pääsee. Minä voin ohjata ja opastaa kasvattieni ottajia koiran hyvinvointiin ja koulutukseen liittyvissä asioissa. Minä voin siis vaikuttaa erittäin moneen asiaan.

Kasvatustyössä tulen panostamaan ulkomaisen veren käyttään. Suhteista ulkomaille täytyy olla korvat avoinna, ja tehdä yhteistyötä myös muiden suomalaiskasvattajien kanssa. Kasvatukseen ja jalostuksen ideointiin on paneuduttava yhdessä muiden kasvattajien kanssa.

Minun tulee tiedostaa myös ulkosiitoksiin liityvät riskit ja hyväksyä se tosiasia, että ulkosiitos ei välttämättä tuo aina ainakaan ulkomuodoltaan niin tasaisia pentueita. Ajattelen kuitenkin vielä olevani niin nuori, että ehdin tällä kasvatusideologialla saamaan sopivasti uuden veren tuomaa positiivisuutta koiriini. Pystyn myös jatkossa yhteistyössä samoilla linjoilla olevien suomalaiskasvattajien kanssa linjaamaan tasaisuutta myös ulkomuotoon terveistä suomalais – ja tuontiveristä.

Millaisia koiria minä haluan kasvattaa?

Sellaisia koiria, joilla on edellytykset tulla hyväksi metsästyskoiraksi. En halua tinkiä koiran riistainnosta ja haluan karkkarin olevan innokas ja iloinen kaikessa metsästykseen liittyvässä tekemisessään. Haluan sen luonteen olevan avoimen ja sellaisen, että se mahdollistaa kouluttamisen. Terveys ja luonne ovat perusta koko koiran elämän kaarelle. Riistainto ja luonne, mielummin molempia ennemmän, kuin liian vähän. Arvostamieni ominaisuuksien; laajan haun, varhaiskypsyyden, väsymättömän riistainnon myötä, vastuu millainen koirasta tulee, jää enemmän ohjaajalle. Tämän vuoksi on syytä tässä yhteydessä kertoa, että kasvattamani koirat eivät välttämättä ole helpoimmasta päästä lajissaan. Haluan, että ominaisuudet ovat sellaisia, että kouluttaminen on enemmän muokkausta oikeaan suuntaan ja jarruttelemista kuin tuputtamista ja työntämistä.

Tiedostan sen, että aina ei asettamaansa tavoitteeseen pääse. Kasvattajana oleminen on riskien ottamista. Se on enimmäkseen faktaan perustuvaa toimintaa, mutta myäs ajatukisen ja ideoiden kautta tunnepuoleen liittyvää. On luotettava omaan tunteeseen ja huomioitava faktat. Etukäteen siltikään ei voi tietää mitä tulevan pitää. Siinä onkin kasvattaminen haasteellisuuden viehätys.

Uuden pennun ottaja – mihin sinä voit vaikuttaa..

Perusedellytykset koulutukselle; sosiaalisuus ja kiintymys omistajaan luodaan juuri 8-16 vkon iässä. Tänä aikana henkilö, joka koiraa kouluttaa, leimaannuttaa pennun parhaaksi kaverikseen, eli viettää kaiken liikenevän ajan pennun kanssa yhdessä puuhastellen ja tavoille opetellen.

Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että seisojalla on yksi isäntä. Se ei tarkoita sitä, etteivätkö perheen muut jäsenet saisi pentua helliä tai myöhemmässä vaiheessa koiraa lenkkeilyttää, syöttää, hoitaa, harrastaa jne.,
Kouluttajia on kuitenkin aluksi vain yksi, ja siten on selvää myös se, kenellä koirasta on vastuu. Kouluttaja on koiran näkökulmasta perheen lauman johtaja, sitten tulee muut perheenjäsenet, ja lauman alimmainen on koira. Kouluttaja pitää myös tästä huolen. Pennun ei saa päästä nousemaan arvoasteikossa yhdenkään ihmisen yläpuolelle, ei lasten eikä aikuisten.

Metsästyskoirat, eritoten seisojat, nauttivat elämästään parhaiten, kun heillä on turvallinen, tarpeeksi huomiota ja hellyyttä antava koti/ omistaja, ja että koirat saavat toteuttaa itseään, metsästystä parhaan kaverin, omistajan kanssa mahdollisimman paljon. Metsästyksellä en tässä yhteydessä tarkoita ainoastaan riistan pudottamista tai kaatamista, vaan myös harjoittelua, yhdessä liikkumista luonnossa jne.
Seisoja ei todellaan ole mikään pelkkä tarhakoira, vaan se on samalla sekä seura- että metsästyskoira. Toki tarhassakin se viihtyy ja osaa olla, mutta sen ei kuulu asua koko aikaa tarhassa.
Saksanseisoja on monipuolinen ja palvelualtis metsästyskoira. Se seisoo, noutaa, ajaa ja toimii apuna pienpetojahdissa. Riistan saaminen reppuun hyvästä tilantanteesta sitten kun homma toimii palkitsee koiraa ja omistajaa hyvästä harjoittelusta ja yhteistyöstä.

Riistakannat ovat nykyisin sellaiset, että teurastushommiin harvemmin pääsee. Tämäkin kannattaa muistaa, kuolleella linnulla voi kyllä treenata noutoa, mutta riistatöitä niillä ei tehdä.

Metsästyksestä sekä seisoja että omistaja nauttivat eniten silloin, kun koira on koulutettu tehtäväänsä tarpeellisella kärsivällisyydellä ja jämäkkyydellä.
Nuorelle, puolivalmiille koiralle ei kannata riistaa pudottaa tai kaataa. Lahjakkaankin koiranalun saa pilalle ampumalla riistaa epäedullisista tilanteista. Itsekin olen saanut tuta tämän kantapään kautta. Kärsivällisyys ja määrätietoisuus kyllä palkitsevat sitten kun koira on metsästykselle valmis.

Koiralle on tarjottava riittävästi mahdollisuuksia oppia asioita. Perustottelevaisuus opetellaan erityisellä huolella ja tositarkoituksella pentua viedään riistalle vasta kun perusasiat kunnossa. Metsästykseen liittyvissä asioissa koiran toimintaan puututaan, jos tilanne niin vaatii. Koiralle on annettava riistalla mahdollisuus hoksata asiat itse, mutta peliin on puututtava, jos koira metsästää vain itselleensä.

Jokainen koira on yksilö, ja yksiselitteistä kaavaa ja tapaa kouluttaa ei ole olemassa. Palkitseminen oikealla hetkellä, oikeaan aikaan tuottaa kuitenkin parhaiten hedelmää. Olen vakuuttunut myös siitä, että sovelias kuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan on poikkeuksetta seisojalle tarpeen. Kuriton seisoja on hermoja raastava paketti, niin kotona kuin metsällä. Kuriton seisoja pilaa koko metsästyspäivän, jos se ajelee linnut ja muun riistan edestäsi lentoon ja ajelee niitä pitkin metsiä omien halujensa mukaan. Reppu ei ole kovin painava tälläisen koiran kanssa koskaan, eikä metsästyksestä nauti kumpikaan, jos homma ei toimi.

Kouluttajan pitää muistaa nostaa tuntosarviaan, ja aistia, mitä koira kestää, mitä ei. Jotkut pennut heräävät ja kypsyvät varhain, toiset myöhemmin. Toinen on herkkä, toinen kovapäisempi.
Näistä asioista on hyvä puhua muidenkin harrastajien kanssa ja miettiä, mikä konsti missäkin asiassa sopii minun koiralle. Harjoitteleminen muiden harrastajien kanssa yhdessä avaa silmiä oman koiran suhteen niin hyvässä kuin pahassa.

Voit osallistua alueellasi olevaan koiratoimintaan, tokoporukat ja seisojaväen omat harjoitteluillat/ päivät tuovat aina uutta näkökulmaa asioihin. Hanki itse tietoa aktiivisesti, lue kirjallisuutta, katsele videoita, ja kertaa niitä aina aika ajoin. Myös kaer- kokeiden seuraaminen jälkijoukoissa on antoisaa, ellei ole itse aikasemmin kokeissa käynyt. Näyttelyihin kannattaa myös tutustua etukäteen. Soittamalla kokeiden koetoimitsijalle, saa yleensä luvan mennä seuraamaan kokeita jälkijoukkoihin. Kokeisiin ja näyttelyihin meneminen omalla koiralla on sitten mukavampaa ja helpompaa.
Kulje kuitenkin koirasi kanssa paljon kahdestaan. Niiltä reissuilta teille molemmille jää parhaat palat koulutuksesta ja metsästyksestä käteen.

Lupaa itsellesi ja koirallesi huolehtia terveydestänne, oikeasta ravinnosta ja liikunnasta. Koiran rokotukset, terveyden tarkkaileminen yleensä; koiran huolto (kynnet, korvat, tassut jne) on huolehdittava säännöllisin väliajoin. Näin varmistat, että paras metsästyskaverisi on aina fyysisesti valmis toimimaan kanssasi, ennaltaehkäiset sairauksia ja pidennät koirasi ikää.

Sinä voit antaa panoksesi jalostuksella osallistumalla kokeisiin ja näyttelyihin. Sieltä saatava tieto tukee jalostusta mitattavan tiedon muodosssa. Samoin tekee käynti lonkkakuvauksissa noin 1 – 2 vuoden iässä.
Saksanseisojat kuuluvat Suomen Kennelliiton PEVISA -ohjelmaan ja pentujen rekisteröinnin raja-arvo pentueen vanhemmilla on B.

Seisojan mielen pitää virkeänä luppoaikana kaikenlainen yhdessä tekeminen; noutaminen, toko, uinti, lenkkeily ja niissä yhdessä onnistuminen ja niistä koiraa palkitseminen tuovat psyykkistä mielihyvää koirallesi ainakin yhtä paljon kuin sinulle.

Reipas, terve ja koulutettu seisoja tervehtii sinua kotiovella aina häntää heiluttaen. Se on aina valmis palvelemaan ja pysyy uskollisena kaverina omistajalleen elämänsä loppuun saakka.