Käyttökoira!

Käyttökoira!

Käyttökoirien kuuluisi pysyä niitä reilusti työhön käyttävien käsissä. Muuten on aina edessä mahalasku, tavalla tai toisella ongelmia joko käyttökoiralle tai ihmiselle, jopa molemmille. Siitä seuraa mm. että rotuja aletaan vaatia muuntumaan paremmin olosuhteisiin ja tarkoituksiin missä sitä ei käytetä varsinaiseen tarkoitukseensa. Siitä voi seurata ihmisten välistä syyttelyä milloin rodun sopimattomuudesta mihinkin – tai ohjaajia syytetään sopimattomuudesta käyttökoiran pitoon. Tästä voi seurata haikailua täydellisistä mielikuvakoirista, jotka nappia painamalla muuttuisivat ihmisen tarpeiden mukaan. Näistä taas voi seurata nopeasti rodun käyttökoirakasvatuksen taantumista. Niistä syntyy epätietoisuutta rotujärjestöille, kasvattajille; mitä ja millaisia koiria meidän tulisi kasvattaa? Herää kysymyksiä, miten voidaan vastata vaadittuihin tarpeisiin, kenen tarpeet ovat etusijalla, pitääkö jotain muuttaa ja jos niin miksi ja miten, jos muutetaan, mitä menetetään?

 

Kovan käytön ympärille perustuu käyttökoirarodun henkinen ja fyysinen kestävyys! Ahkerasti koiraa työhönsä käyttävä on varsin hyvä koirapsykologi ja käyttökoiran fysiikan ja terveyden tarkkailija. Jos nämä asiat eivät käyttökoirassa ole kunnossa, se ei kelpaa kovaan käyttöön eikä siten käyttökoirajalostukseen. Vain hyvin hyvin pieni osa asioista nähdään röngtenpöydillä, geenitesteissä, näyttelyissä ja kokeissa. Kliininen henkinen ja fyysinen terveys, kestävyys ja lisääntymiskyky ovat käyttökoiran tärkeimmät ja totuudenmukaisimmat mittarit!

Kestävä käyttökoira kantaa perimässään genetiikkaa, joka vie sitä vieteillään eteenpäin. Jo koiraeläimenä se sisältää lukuisan määrän käyttäytymistä ohjaavia viettejä, jotka ovat sen moottori. Moottoria on jalostuksella ahdettu käyttöön sopivaksi sekä evoluution mukanaan tuomalla muuntumisella, mm. toimimaan yhdessä metsästyskaverina ihmiselle. Käyttökoiran moottori sisältää käyttöön sopivan rakenteen ja kestävät osat. Se omaa kaikella tapaa ilmiasun joka kestää rasitusta vai vaihtelevia olosuhteita. Kestävä käyttökoira tarvitsee myös kovuutta, sitkeyttä, rohkeutta, itsenäisyyttä, saalisviettiä. Nämä pitävät moottorin hengissä. Käyttötarkoituksista riippuen käyttökoira tarvitsee myös ”älyä” sopeutua yhteistyöhön sen käyttäjän kanssa. Se tarvitsee voimakasta tahtoa suorittaa sille annettuja tehtäviä ja terävyyttä reagoidakseen käyttötilanteissa asioihin tarvittavalla tavalla. Alkukantaiset metsästys -ja käyttökoirina säilyneet koirarodut poikkeavat geneettisesti vähiten alkuperäisistä tuhansien vuosien takaisten koirien genetiikasta. Sekin kertoo jotakin – niissä on säilynyt ”koira”

 

Kaikki tämä ”kova käyttö” ja käyttökoiralle yllä mainitut seikat, eivät tarkoita, etteikö käyttökoiraa tulisi huoltaa, hoitaa, antaa myös lepoa, leppoisaa perhe-elämää ja lomajaksoja. Itse asiassa se käyttökoiran lepo, liikunta (myös aktiivinen käyttötarpeita tyydyttävä liikunta käyttöajan ulkopuolella), sen huolto, huolenpito kaikella tapaa ovat erittäin tärkeä osa hyvin voivaa ja palvelevaa käyttökoiraa! Käyttökoiran kanssa kuuluu rakentaa myös se yhteys, jonka kautta on mahdollista palvella toistensa päämääriä, käyttöä josta molemmat osapuolet nauttivat.

 

 

Ihminen on sokea omille mielihaluilleen, myös sille että se haluaa käyttökoiran, ehkä kaksi, kolme tai vieläkin enemmän, vaikkei sitä käyttöäkään niille niin olisi. Valitettavasti meistä moni, allekirjoittanut mukaan lukien, syyllistyy tähän, tai johonkin muuhun kompromissiin joka ei ole käyttökoiralle hyväksi. Uskokaa tai älkää, tämä meidän homma kaikkine lillukanvarsineen ei ole käyttökoirille hyväksi pitkässä juoksussa.

Meillä on historiassa liuta esimerkkejä, joissa käyttökoiralle kuuluvia tärkeitä osa-alueita on lähdetty loiventamaan, tai käyttökoiran puutteita on korjattu keinotekoisesti. Ylenpalttisesti on saatettu alkaa jotain osa-aluetta tai ominaisuutta korostamaan. Jossain tapauksissa on lähdetty muuttamaan käyttökoiraa siitä syystä, että käyttökoiraa käyttämätön sen kanssa pärjäisi paremmin. Käyttökoiria on muutettu seurakoiriksi, koska ne ovat olleet terveempiä kuin seurakoirat. Monen rodun kohdalla on alettu muuttamaan koiraa käyttöön perustumattomiin ulkomuotovaatimuksiin vedoten! Näistä muutoksista on kaikissa tapauksissa kärsinyt AINA käyttökoira ja sitä työhönsä ahkerasti käyttävä.

 

 

Jos mikään, niin käyttö on se, joka tulee auttamaan käyttökoirarotujen säilymisen elinvoimaisina tulevina vuosikymmeninä. Rotukäyttökoiran ongelmia ei ratkaise tiede, kaupalliset käyttäytymistestit, näyttelyt, kokeet tai muu meitä ihmisiä viihdyttävä ja omaatuntoa tukeva toiminta. Niitä ratkoo käyttö ja käyttäjä! Väitän että käyttö on se voimakkain vaikutin siihen, mistä syystä juuri käyttökoirat ovat rotukoirina selvinneet kennelmaailman pyörteissä näinkin pitkälle, vaikka mahalaskuakin on ollut! Mahalaskuihin ei olisi enää kuitenkaan käytön vähenemisen myötä kovinkaan paljon käyttökoirallakaan varaa!

 

Rodun lähtökohdista ohjenuoraa tulevaan?

Vapaaherra Sigismund von Zedlitz und Neukirch ”Hegewald”, 1838 – 1903 aloitti työnsä keskikokoisen karkeakarvaisen monipuolisen metsästyskoirarodun jalostamiseksi 1800 -luvun lopussa. Hän ei piitannut mistään muusta kuin käyttökoirasta ja sen suorituskyvystä. Hän oli merkittävin henkilö suorituskykytestausten kannattajista ja perusti vuonna 1892 Saksan hyötykoirarekisterin (DGStB), johon kaikki järjestelmä- ja suorituskykytestit kirjataan ja jota JGHV eli Saksan metsästyskoiraliitto suorittaa Saksassa edelleen. Metsästyskoira metsästäjän tarpeisiin – mitkään muut kompromissit eivät tule saa tulla kysymykseen Toive työnsä jatkajille oli, että tehkää ja muuttakaa näissä koirissa mitä vain, jos se palvelee teidän metsästystoimia, mutta älkää jättäkö yhtään tervettä ja metsästyksessä tehokasta koiraa käyttämättä jalostukseen mistään muusta syystä. Hänen ulkomuodon ainoa tavoite oli ollut sään ja karut olosuhteet kestävä karvan karkeus ja peittävyys, joista niistäkin huomasi olevan valmis tinkimään, jos karvapeite ei haittaa koiran halua suoriutua tehtävistään. Vapaaherra ajatteli vapaasti. Jo silloin taisteltiin rotukoirien geneettisten vikojen kanssa. Vapaaherra oli aikaansa edellä. Koiran henkinen soveltuvuus käyttöön, kuten terveyskin mitattiin käytön kautta, käytön kestävällä terveydellä ja fysiikalla.

Kun vapaaherra uuden koirarodun, karkeakarvaisen saksanseisojan jalostustyön aloitti, ei voi olla sattumaa, että siitä tuli Saksan suosituin metsästyskoirarotu pikavauhdilla vaikka yksilöt poikkesivat toisistaan hurjasti monessa suhteessa, eikä vähiten ulkomuodossa. Rodussa oli sankoin joukoin niin kutsuttuja ”rumia metsästyksen kuningattaria” (kuten silloin ulkomuodollisesti hauskannäköisiä yksilöitä jonkun toimesta nimitettiin) mutta ne saivat jatkaa sukua jalostustyön yksilöinä, jos ne olivat metsästyksessä tehokkaasti palvelevia. Saiko vapaaherra tuolloin risteytyksillä aikaan jotain erikoista ja muuta parempaa, vaikkapa kliiniseen terveyteen, mikä nosti rodun niin voimakkaasti juuri METSÄSTÄJIEN suosioon? Muutamassa vuosikymmenessä rodusta tuli niin suosittu, että sen rekisteröintiosuus oli melkein puolet koko saksan kaikista metsästyskäyttökoiramäärästä! Se on historiallista! Rodun alkuvuosikymmeninä oli mukana myös muita vaikuttajia, mm. Dr Tabel.

Mutta voi meitä ihmispolosia. Miten hänen antamille ohjeille jatkossa sitten kävi? Vain luoja tietää, olisiko kannattanut uskoa? Jos aikakone olisi olemassa, itse olisin valmis siirtymään tässä asiassa ajassa taaksepäin ja katsomaan miten kävisi jos uskottaisiin.

Olisiko aika laatia käyttökoiralle ”käyttöpevisa” vai olisiko se aiheellisempi meille ihmisille? Käyttöpevisa, joka antaisi raja-arvot ja moraalin pidättäytyä käyttökoiran kanssa mahdollisimman paljon sen käytössä! Ja käytön lopettamisen vastustamisohjelma edellytyksenä, että koiraa jota saa jatkojalostaa, on oikeasti ollut sen fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia mittaavassa ahkerassa käytössä. Käyttöpevisa -ohjenuoraksi sopisi se vanhan viisauden sisältö: Mitkään muut kompromissit kuin, metsästyskoirien kasvattaminen metsästäjiä varten, eivät tulisi kysymykseen! Liene nykyihmiselle  ja nykymaailmaan turhan kulmikasta pohdintaa. Mutta hyvä ajatella, onko aikojen alussa ollut viisautta mitä meillä ei enää tämän kaiken hulinan ja omasta mielestämme sopivan ”kehityksen” keskellä ole. Kasvattamisen vapaus pitää suoda, suolaamatta koskaan ketään – mutta yritetään viimeiseen saakka pitää kiinni käyttö koirasta! Pyrittäisiin antamaan realistinen kuva käyttökoirasta, sen käytöstä, koulutuksesta ja kasvatuksesta niin hyveineen, haasteineen kuin paheineen. Se on rakkautta koiran hyväksi. Se on erioteten käyttökoiran ja käyttökoirarotua harkitsevan etu!