Myös Saksanseisojakerho ry valtaroduille näyttää olevan kysyntää enenevissä määrin seura ja harrastuskäyttöön, muuhun kuin metsästykseen. Kyselyjä satelee kasvattajien sähköposteihin ja asiasta on tiedusteltu toistuvasti harrastuspalstoilla viimeisen 2 vuoden aikana.

Kkss emämaan rotujärjestö rekisteröinnin yhtenä ehtona on jalostus yksilöltä läpäisty metsästyskoejärjestelmä.
Metsästyskokeeseen taas voi osallistua ainoastaan metsästyskortin omaava henkilö. Metsästyskortin ehtona on mm. myös haulikko ammunasta/aseen käsittelystä näyttökoe.

Lisäksi metsästysalueiden ollessa pienet ja rajalliset, useilla alueella ei saa metsästää kuin ainoastaan metsästyskokeissa testatuilla koirilla. Tämä takaa sen että metsästäjänkin tulee kouluttaa metsästyskoiransa perus ja metsästystottelevaisuus asianmukaiselle tasolle.

Näillä kaikilla toimilla taataan myös se, että metsästyskoirat pysyvät metsästäjien käsissä.

Mahdollisuuksia rodun pidättämisessä metsästäjien käsissä on toki emämaan toimista poiketen muitakin. Kovin ankarasti karsivat säännöt eivät välttämättä toimi rodun kokonaisuutta edistävällä tavalla pienemmässä koirakannassa. Siksi oma rotujärjestömme voisi olla voimakkaammin tätä informaatiota jakava taho. Sen kautta metsästyskoiran hankinnan moraalia niin pentua harkitsevan kuin rotua kasvattavien parissa voitaisiin ylläpitää ja vahvistaa.

Se, joka väittää että metsästyskoiran tyytyväisyyden voi metsästyksen sijaan yhtä lailla täyttää muulla lajityypillisenä toimintana, ei tiedä mistä puhuu. Sen onnellisempaa koiraa ei olekaan kun seisoja metsällä! Mistäkö me metsästäjät sen muka tiedämme? Meillä on asiasta kokemusta, miten koira käyttäytyy esim. keinotekoisissa metsästystreenitilanteissa vs aito metsästys.

Toisen ihmisen mielestä onnellinen käyttökoira voi asua kaupunkikaksiossa kärsimättä ja nauttien. Se voi kuulema ihan yhtä hyvin metsästyksen sijaan purkaa viettinsä agilityssä tai kognitiivisten pelien parissa ja olla yhtä onnellinen kuin se metsästyskoira. Ihmisen katsellessa sohvalta sohvaperunoita, sen mielestä umpiunessa vieressä makaava käyttökoira on vaikkapa tarhasta käsin lenkillä ja metsällä käytettävää koiraa onnellisempi. Onko se? Jos koiran pidosta ei aiheudu ongelmaa ja koiralla oikeasti metsästetään niin homma on kai ok. Mutta jos aiheutuu, onko se koiran sopeutumattomuuden vai ihmisen omien mielihalujen tuotosta?

Onko mahdollista, että se onnellinen käyttökoira asuukin yhä maalla, pääsee metsälle, saa olla työpäivän ajan ulkotarhassa, jossa on tarpeeseen sopiva sisäsuoja. Sille annetaan lisäksi hyvin sosiaalisia kontakteja ja virikkeitä, saaden ihmis ja koiraseuraa, voisiko asiat paremmin käyttökoiralla olla.

Voitaisiinko ajatella miltä käyttökoirasta tuntuisi katsella sohvannurkan sijasta omistajan työpäivän ajan kevään heräämistä ulkona muuttolintuineen, hajuineen, jota luonnosta sen sieraimiin tuulahtaa? Miltä käyttökoirasta tuntuu nauttia halutessaan raittiista ulkoilmasta juuri niin paljon, kun se itse haluaa. Tai hieroa turkkiansa soraan, lumeen tai aidan tolppaan, kun siltä tuntuu. Olisiko sille hyvää ajankulua nauttia elämästään useampi tunti päivässä, vaikka jyrsien ulkona veristä ydinluuta? Ja kun sitä on saanut tarpeekseen, kaivaa kuoppaa luulle aitoon maahan parketin raaputtelun sijasta. Oisiko sille koiralle oikeaa kohtelua se, että se saisi tyhjentää anaalinsa ja rakkonsa silloin kun se on siitä koirasta itsestään ajankohtaista. Se saisi vahtia reviiriään lajityypilliseen tapaansa tulematta tuomituksi.

Edellä kertomistani käyttökoiran nautinnoista on ainakin jotkut kohdat tutkitusti koiran lisäksi myös ihmiselle hyväksi. Tutkitusti.

Voisiko vapaus ja oikeus olla käyttökoira, olla hyväksi myös käyttökoiralle kokonaisuutena? Vähenisikö tarve muuttaa koiraa, jos antaisimme sille ansaitut olosuhteet olla ihan vain tavallinen koira?

Ympäristö luo koko ajan lisää paineita. Paineet teettävät markkinointia paineen suuntaa. Helppoja, hiljaisia, yhteistyöhaluisia, vailla mitään aggressiota jne. Ihania koti ja perhekoiria jnejne. Näinhän näitä nykyään markkinoidaan. Oman istumaoksan sahuuta parhaimmillaan!

Eipäs ollut väärässä Saksalainen kasvattaja lausuessaan, mitä huonompi (tarkoittaen kovuutta, viettisyyttä jne usein ongelmallisena esiintyviä muitakin piirteitä kokemattomien käsissä) maine näillä on, sen parempi meille rotua rakastaville. Näin joukkoon ei eksy näille koirille sopimattomia ihmisiä.

Miksikö pitää olla huolissaan? Saksanseisojan kysyntä seurakoiraksi ja sen myyminen seurakoiraksi on askel lähempänä siltä, että pian on erikseen seurakoiraksi näitä kasvattavia kasvattajia. Sen tien tulokset olemme nähneet niin monen rodun kohdalla, että jospa saksanseisojan kohdalla yrittäsimme valita eri tien ja pysyisimme emämaan viitoittamalla tiellä – metsästäjältä metsästäjälle.

Mieltä askarruttaa myös, miten ei metsästäjä turvaa saksanseisojalle lakien sallimissa puitteissa vapaata liikuntaa? Metsästyskoiran irti laskeminen katsotaan metsästykseksi ja siihen tarvitaan maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupa!

Käyttökoiran oikeus on olla tyytyväinen. Tyytyväisin maailmassa on metsästyksestä sopivasti väsynyt hyvin huollettu metsästäjän metsästyskoira – käyttökoira!