Junkkari NUO 2, AVO 1 93p, 1 x VOI 1 88 p

Päätin Huldan koeuran, kun sen varpaan sijoiltaan meno ja rustottuminen rajoittivat kahden syksyn ajan sen liikuttamista. Käytin mielummin ne rajalliset päivät noina aikoina Huldan kanssa metsästykseen. Liekö koirasta olisi terveenäkään koskaan KVA koiraa tullut.. No, uskon kuitenkin, että jos sitä koeuraa olisi jatkanut, olisi ainakin se havumetsäykkösen ”hakeminen” ollut Huldan vahvin alue..pellolta ykkönen olisi niinkin saattanut olla Huldan ominaisuuksilla lujassa.

Huldasta tuli näillä eväillä kk saksanseisojissa kennelimme kantanarttu. Myös synnyttäjänä ja pentujen hoitajana se oli paikkansa kantanarttuna ansainnut. SSK on myöntänyt Huldalle pronssisen käyttöjalostuspalkinnon -05 ja hopeisen käyttöjalostuspalkinnon vuonna -07. Jälkeläisten kehittymistä seurataan mielenkiinnolla. Huldan veriä virtaa onneksi vielä jalostuskelpoisissakin jälkeläisissä, ja niinpä toivomme että saamme metsästää tulevaisuudessakin koirilla, joissa Huldan veret virtaavat.

Hulda oli ollut varpaan sijoiltaan menoa lukuunottamatta perusterve koira. Hulda oli ensimmäiset elinvuotensa kovalla käytöllä; minulla oli pitkät metsästysvapaat syksyisin ja Hulda tuolloin minun ainoa koira.

Sijoiltaan menneen varpaan rustottumisen siivittämänä tuli liikeratoihin virheasentoa. Iän karttuessa vaivoja alkoi ilmaantua aina vain enemmän (palautuminen jahdeista kesti kauemmin jne).

Huldan ollessa 6 1/2 vuotias halusin varmistua Huldan luuston kunnosta ja se kuvattiin läpikotaisin, varpaan lisäksi muutoksia ei löytynyt. Todennäköistä oli, että vaivat tulivat juuri rustottuneesta varpaasta ja sen tuomista liikeratojen virheasennoista. Toki Huldan rakenne (pitkä selkäosa) ja kenties turhankin kulmautuneet takaraajat varmasti edesauttoivat koiran fyysistä väsymystä ja kulumista loppuun aivan turhan aikaisin.

Kovin pitkiä jahtipäiviä ei Hulda enää nyt 9-10 vuotiaana jaksanut, alkoi nilkutus ja paikat jäykistyivät, ja sen selkä kipuili.
Mieleltään Hulda oli virkeä ”mummo” loppuun saakka.

Koska takapään vaivat menivät syksyllä 2009 sen verran pitkälle, ja lähes samaan aikaan Hulda sai kohtutulehduksen, tuli Huldan aika lähteä.

1 tai 2 x vesihäntä talvijahdissa.

Huldan koe -ja näyttelykertomukset löydät SSK:n tietokannasta jal.rek nro 222 tai KoiraNetistä.

Silmät, syvän ruskeat
Ne hyväksyvät
Eivät moittineet, halveksuneet,
vaikka näkivät monenlaista

Silmät, syvän ruskeat
Ne rehelliset
Kadehtivat harvoin –
vain jos joku muu sai noutaa
tai jyrsiä lihaisempaa luuta

Silmät, syvän ruskeat
Ne lempeät
Ne hyväksyivät ja hoivasivat,
osasivat myötätunnon

Silmät, syvän ruskeat
Ne rohkeat
Ne harvoin pelkäsivät
Moni luuli toisin

Silmät, syvän ruskeat
Ne vihaiset
Se oli katti, kettu tai supi –
väärään aikaan astuva uroskin

Silmät, syvän ruskeat
Ne kiihkeät
Ne kertoivat ”tule mukaan” –
silloin kannatti totella

Silmät, syvän ruskeat
Ne uskolliset
Uskollisempiin tuskin
koskaan enää tutustun

Silmät, syvän ruskeat
Ne väsyneet
Halusivat nukkua

Silmät, ne syvän ruskeat
Ne rakkaat
Ne olivat Huldan

Huldalle 8.10.2009
Memmu