Uudet nettisivut on avattu!

Brunontytön kennelin ensimmäiset nettisivut perustettiin muistini mukaan vuonna 2006. Petteri Nissinen toimi tuolloin nettisivujen rakentajana ja opasti minua sivujen käyttöön suurella kärsivällisyydellä. Siihen aikaan Petterin rakentamat sivut ja sen grafiikka sai kehuja monesta suunnasta. Suuri kiitos Petterille!

En ole saanut aiemmin aikaan aloittaa uusien sivujen hankkimista, kohti modernimpaa versiota, joka keskustelee paremmin mm. mobiililaitteiden ja somen kanssa samaa kieltä. Nyt vanhojen sivujen käyttö alkoi tökkiä siinä määrin, että oli ryhdyttävä toimeen, ennenkuin menetän liki parin vuosikymmenen aikana kerätyn sisällön. Uusien sivujen suunnittelussa ja toteutuksessa sekä tiedon siirrossa uuteen pohjaan on toiminut Sanna Kokko. Iso kiitos! Ammattilainen on ammattilainen ja saa torvelonkin jopa vielä ehkä opetettua käyttämään sujuvasti tätä uutta pohjaa.

Ajan tasalla – sisäistäen

Alusta saakka olen pyrkinyt pitämään nettisivuja kohtuullisen hyvin ajantasalla. Se vaatii ajan ja viitseliäisyyden lisäksi sitä kuuluisaa intohimoa asiaan. Intohimo on säilynyt, joskin se on saattanut muuttaa monessa kohtaa muotoaan.

Tietoa on kirjattu sivuille niin pentueiden tuloksista, terveydestä, suunnitelmista kuin tapahtumistakin. Joitakin kokemusperäisiä opastavia juttuja ja mielipideartikkeleitakin harrastuksesta & kasvattamisesta on tullut kirjoitettua. Pöytälaatikkoon niitä toki on kertynyt enemmän, mitä on päätynyt lopulta ”eetteriin”. Ajatuksien kypsyttyä ja kasvattajakokemuksien karttuessa niihin voin vielä joskus palata.

Muistan hyvin, kun pohdin nettisivujen tarkoitusta ja tarpeellisuutta niitä alunperin tehdessä. Silloin tavoitteena oli saada tuleville pentueille mahdollisimman hyvät kodit. Siinäkin ne ovat ajaneet asiansa erittäin hyvin, mutta muussakin, mitä tuolloin en edes osannut arvata, ne ovat osoittaneet tarpeellisuutensa.

Sivujen ylläpidon aloittaessa päätin, että tulen kirjaamaan sivuilleni niin ilot kuin surut kasvatteihin liittyen. Tuohon aikaan avoimen tiedon saanti ei ollut kovin helppoa, kun sitä yritti aloittelevana kasvattajana löytää.

Aika on on ollut minusta koiramaailmassa jo kypsä avoimen tiedon jakamiseen pitkään ja se näkyy positiivisella tavalla. Mm. rotujärjestön tietokantaan ilmoitettujen tietojen avoimuus on yksi osoitus siitä! Se, miten avointa tietoa käytetään tässä ja nyt, tai tulevaisuudessa, on välissä keskusteluttanut. Avoimen ja vilpittömässä mielessä jaetun tiedon käytössä on meillä kenties vielä opettelemista. Joskus voi syntyä ilmoille avoimuutta lannistavaa jutun juurta. Marginaaliset negatiiviset lieveimiöt kannattaa kuitenkin jättää aivan omaan arvoonsa.

Kiitos kaikille sivujamme seuranneille ja siellä vierailleille sekä kaiken tämän mahdollistaneille kasvatinomistajille ja yhteistyökumppaneille!

Sivujen vierailustatistiikasta on tämän 14 vuoden aikana saanut eittämättä selvästi huomata, että koiriemme terveysasiat ja koulutushaasteisiin tai ongemien ratkaisemiseen liittyvät asiat kiinnostavat harrastajia kaikista eniten. Seuraavaksi suurimmat hitit löytyvät tulevista pentuesuunnitelmista. Tästäkin syystä kaiken tiedon (myös ongelmallisten asioiden) jakaminen ilman sarvia ja hampaita on motivoivaa sekä tarpeellista!

Lukijalle pelkkä avoin ja oikea tieto on hyvää jo sellaisenaan. Aika taas on varsin hyvä kumppani saadun tiedon käsittelyyn rationalistisesti.

  1. 100 kasvattia ja realismia

Suomen 100 v juhlavuoden kynnyksellä laitettiin alulle Brunontytön 12. karkeakarvainen saksanseisojapentue (L -pentue). Sen syntyessä oli Brunontytön Kenneliin syntynyt 100 karkeakarvaista saksanseisojaa. 100 kasvatin määrässä on muistamista monessa asiassa kyllin. Oman muistin tueksi on ollut nettisivuila pidettävistä tiedoista mitä parhain apu. Toivottasti niistä on ollut apua myös muille.

Tutustuminen mahdollisimman moneen linjaan ja sitä kautta kattavasti rotuun, on ollut yksi intohimo. Minulle on ollut suuri mahdollisuus tutustua rotuun ja rodun kasvattamiseen useiden eri linjojen, eri maista kasvatettujen koirien kautta. Ilman yhteistyöpentueita se ei olisi onnistunut. Samaa mahdollisuutta on palvellut kaer -tuomarina toimiminen, harrastuksen alkuaikoina kasvattajien kokemusten kuunteleminen ja nykyään keskustelut muiden kasvattajien sekä harrastajien kanssa.

Läpileikkaus kaikkien kokemuksien pohjalta kertoo ainakin suurena kuvana itselleni rotumme keskiarvollisen tilanteen kohtuullisen kattavasti.

Vuosien aikana kertynyt tieto ja kokemus on auttanut itseä ymmärtämään myös koiraa kaiken uuden pyörteissä, se on auttanut hyväksymään ja tykästymään toisistaan poikkeaviin sekä rakastumaan todella erikoisiinkin koirapersooniin. Kuljetut vuodet ovat auttaneet arvostamaan tämän rodun ytimen oivaltaneita metsästäviä omistajia ja kasvattajia.

Tulevaa

Realismi on auttanut jättämään asioiden demonisoimisen ja eritoten tuonut paremmin mukaan avoimen mielen.

Koiralta, kasvattajilta, yhdistyksien eteen vapaaehtoisesti työtä tekeviltä ja myös koiranomistajilta vaaditaan tänä päivänä hurjasti. Välissä hieman hirvittää mihin tämä kaikki johtaa, ja kuka enää haluaa vapaaehtoisesti tehdä työtä, panostaa ja harrastaa. Siksikin se maalaisjärjen käyttö ja realismi on mitä tervetulleinta mukaan uudelleen koiraharrastukseen kaiken kehityksen pyörteihin.

Nämä uudet sivut toivottavasti innostavat ja auttavat niiden käyttäjiä. Ehkäpä ne antavat myös ajantasaisemman ilmeen tulevalle vuosikymmenelle.

Se, tempaako koiramaailmassakin vallalla olevat muut uudistuksien tuulet minua mukaansa tällä vuosikymmennellä, jää nähtäväksi. Jotta on valmis uuteen, täytyy ymmärtää mennyttä. Omalla kohdalla rodussa ja kasvatuksessa on menneidenkin sisästämisessä vielä paljon opettelemista .

Lempilauseeni on nykyään ”katsotaan”! Avoimen tiedon jakamisen realistisin toteuma ei ole ainoastaan se, että kaikki asiat jalostuksellisesti saataisin muutettua paremmaksi. Sen avulla voimme kuitenkin edes yrittää valita kumppaneita jalostuskoirille siten, etteivät tiedossa olevat riskit kohtaa molemmilta puolilta.

Avoimen tiedon yksi parhaista ja konkreettisista puolista on jakaa realismia! Avoin ja oikea jaettu tieto ja sen kautta tuleva realismi ei kerro millainen rodun pitäisi olla. Se antaa oikeaa tietoa olemassa olevasta; millainen rotu on ja millaisia yksilöitä meillä tämän rodun sisällä on. Niillä me tätä jalostustyötä eteenpäin jatkamme, eikä niillä ”sen pitäisi olla” -koirilla. Avoimuus auttaa harrastajakuntaa ja koiraa hankkivaa elämään näiden kanssa tässä ja nyt, sekä tulevaisuudessakin hyväksymään ne sellaisina kun ne ovat.

Käyttökoira sana on muuten oikein osuva ilmaus metsästyskoirille! Sen voimaan rotumme hyvinvoinnissa jatkossa haluan uskoa! Rotumme tavanomainen edustaja vaikeissa olosuhteissa uskoo omaan voimakkaaseen riistaintoonsa ja tahtoonsa tehdä kuten itse parhaakseen näkee! Uskotaan mekin, että se tahto on se tämän rodun ”the juttu” ja annetaan rodustamme monipuolisena metästyskäyttökoirana erilaisine yksilöineen realistinen kuva sitä jahtikaverikseen harkitseville! Tässä olisi meille karkkariharrastajille kenties jo kyllin tavoitteellisuutta alkaneelle vuosikymmenelle?

Hieman erikoiset metsästäjäpersoonat ja kasvattajat ovat niitä, jotka jo vuosikymmenien ajan ovat valinneet juuri tämän rodun itselleen – lopputulos on siksikin tekijöittensä näköinen, ollaan ylpeitä siitä!

Oikein Hyvää alkanutta jahtivuotta kaikille <3

Memmu